Revision as of 11:09, 17 September 2013

Application to the Academy of Finland 25.9.2013

The application written in Finnish was sent to the Kunnallisalan kehittämissäätiö. The basis for the Academy application is similar, but more theoretical work will be done to identify problems in the science-policy interface, and larger practical case studies will be done. And the application should be translated into English.

• Instructions

Abstract

There is fair agreement that more participatory approaches to societal decision making would, in general, be a positive thing. It has been seen important especially when including objectives such as environment, health, or wellbeing. Also, more extensive use of scientific information is widely believed to produce better decisions. However, it has been unclear how to improve from the current situation. Widely known problems are that open discussions are often hijacked by extremists and the moderate majority is not heard; careful researchers don't win debates against populists in two-minute time frame; and the public is unable to conclude between competing hypotheses even if a clear majority of researchers are in agreement. So, there is no guarantee that a participatory or evidence-based decision process actually succeeds in a particular case.

There is recent research showing that it is especially the practices of policy making (rather than e.g. better communication by researchers) that should be changed to improve participation and the use of evidence. However, cultural practices of decision making change slowly. Therefore, in this project we implement and study situations where practices are only changed within a limited context, namely an open decision support club, or decision club for short.

The decision club is a joint effort and forum for decision makers, researchers, and all stakeholders. The club focusses on creating shared understanding about a decision situation, the options considered and outcomes expected. The purpose of the club is to produce an open web report including quantitative modelling and recommendations to support the decision. Anyone can join the club, but the members must follow its practices and rules about e.g. structured discussion and criticism based on relevance and facts. The work is organised and done in a web-workspace designed for this task, and it is managed by trained moderators. The overall objective is to produce and recommend better practices for current decision making processes and organisations.

We hypothesise that the practical challenges performed and studied in the case studies of this project will demonstrate that a) the participatory processes are manageable and efficient if implemented within such decision clubs and workspaces, b) the recommendations produced take into account the plurality of views present in the society, c) the conclusions made are systematically consistent with scientific knowledge, and d) the information produced will be practical and applicable in the particular decision situations that are examined. Overall, we hope that such decision club approach will gain popularity due to its good decision support performance, which - importantly - can and will be measured with explicit indicators.

The main practices of the decision club and the technical solutions of the workspace have already been developed, implemented, and tested in pilot projects. For the first time, we will implement these practices and methods in large-scale, real-life case studies with actual decision making processes, participation by citizens, and useful and practical decision support. The research in this project will be about the applicability and performance of the method: Are decision makers willing to use the method in their work and why? Are the rules developed practical enough to actually guide discussions, participation, and research? What improvements are needed to increase the use of decision clubs and the performance of current societal decision making?

Objectives

Objectives of the work:

The ultimate objective is to improve the outcomes of societal decisions involving environmental and health issues. This is reached by implementing systematic work practices and modern ICT technology to practical, real-life decision situations to produce quantitative impact assessments and other decision support. The practical objective is to improve the quality of support for societal decisions in these case studies. The project studies the work practices and tools and develops improvements to them. The quality of decision support is measured by constantly evaluating the content, applicability, and efficiency of the information produced. Secondary criteria include e.g. openness and acceptability of the process and the content. The focus is on the health impacts of environmental factors, but also other domains are included as necessary for a particular decision.

The specific objectives are the following.

• We need understanding about which of the necessary rules are accepted and which are not and by whom and why. Alternative rules are sought for from those who disagree.
• Practical implementation of rules, practices, and tools. --# : How this is done in practice is the critical thing! --Jouni 00:09, 4 September 2013 (EEST)
• Is new theoretical work or development needed?
• Are new tools needed to support the method or practices?
• We take one tool at a time or one method at a time and go to the users (decision makers, researchers, stakeholders). Do they find a) the idea useful, b) the actual method a good way to serve the need, c) the practical implementation feasible?
• How do we include stakeholder contributions into a quantitative model in such a way that the stakeholder agrees that her comments were properly included?
• How do we reduce the universe of possible outcomes effectively so that we can give guidance to the decision maker?
• How do we make people focus on the decision options, possible outcomes, and value judgements of outcomes?

Materials and methods

The overall method to describe a complex decision situation is to use decision analysis (Lindley, Raiffa ##REF). It consists of a description of the decision and its options considered, a causal chain to outcomes of interest, and value judgements of the outcomes measured as utilities by the decision maker. However, typically decision analysis looks at a single decision by a single decision maker at a time. The approach is extended in this project to cover multiple decisions (D's) and decision makers. In addition, value judgements can be expressed by any stakeholder group (A_i) even if they are not in the position to decide. A key feature of the method is that all participants share the same causal network (C's), i.e. the description how things are and how things affect each other. Valuations (V) are conditional to the actor, which means that each actor may have their own valuations. Technically, the valuations are probability distributions and they predict which sets of outcomes a particular stakeholder prefers over some other sets of outcomes (Cooke, Flari ##REF).

The causal network is described as a quantitative model. Different methods and model types (such as deterministic or statistical models) can be used in applicable situations, but the paradigm is based on the idea of a Bayesian network, where the issues are described using subjective probabilities, and the relations are described as conditional probabilities. Deterministic and other models can be embedded within the paradigm as necessary.

As a starting point, we have a multidimensional space that has each decision and each outcome as a distinct dimension. For example, in a recent project we assess the district heating system in Kuopio. The energy company has a decision to make about the fraction of biofuel used instead of peat. There are at least three major outcomes, namely the greenhouse gas emissions from the power plant, the health impacts caused by fine particles from the plant, and cost to the company. Even with one decision maker, there is a four-dimensional space to consider. However, the situation is complicated by dwellers who may reduce district heating by burning more wood or installing heat pumps. These additional decisions will affect the three outcomes mentioned, but also additional outcomes: costs to the dwellers, greenhouse and fine particle emissions from small-scale wood burning, and additional electricity need to run heat pumps. Even if the new outcomes are merged with the existing ones whenever possible (greenhouse gas and fine particle emissions from new sources), we have to expand our space of examination by two new dimensions (cost to dweller, electricity bought outside the city).

The elicitation of the valuations by the city of Kuopio (that owns the energy company) is not a trivial task but is clearly manageable. It is about balancing cost, climate, and health outcomes by comparing different situations. First, Pareto optimal situations are found. This means that whenever at least one of the properties can be improved without deteriorating any other, that is done. This will lead to a group of plausible situations where any improvement in one property will lead to deterioration of another. At this point, the decision maker has to make valuations and rank the situations based on her willingness to give up one good to gain another good. Finally, this will lead to a description of preferences, P(V|O, A) or in other words a prediction of valuations (V, seen as choices between situations) given a set of outcomes (O) and an actor (A).

With the Kuopio example, we must perform this valuation for all actors separately and include the dwellers in addition to the city. The two actors may share some outcomes, while one actor may be indifferent about an outcome that is important to the other. These differences must be captured by P(V|O, A_i), the subscript i denoting different actors.

At this point, we are dealing with a six-dimensional description with these dimensions: 1) amount of biofuel burned in the Kuopio power plant (decision to be made by the city), 2) amount of wood burned or heat pumps installed (decision to be made by the dwellers), and four outcome dimensions 3) greenhouse gas emissions from Kuopio, 4) health impacts of fine particle emissions from Kuopio, 5) fuel costs to the power plant, and 6) heating costs to the dwellers. How do we actually manage our decision analysis so that we can give useful guidance to the decision makers?

The key method is to describe causal dependencies (C's). One decision or situation will rule out some others, for example if biofuel is more expensive than the current fuel peat, inceasing biofuel in the power plant will rule out the low-cost outcomes. Some of these causal dependencies are well-known and restrictive (such as energy balances, or costs if prices are known), while some others are more fuzzy (such as impacts of increasing district heat price on the willingness of dwellers to install heat pumps in their homes).

The approach in this project is to start from the whole multidimensional space and cut out implausible pieces as more information is collected. For example, the fuel compositions and fine particle emissions are tightly related and well known in large plants, so we can easily rule out most relations between biofuel amount and health effects of fine particles.

Obtaining explicit valuations from different actors is not a trivial task, but after that the work becomes simpler. Instead of looking at e.g. four outcome dimensions at the same time, one can focus on the aggregate valuation of a particular actor. It is then possible to derive P(D|O, A, V) which is the probability that an actor wants to choose a particular decision option, given her values and the estimated outcomes. A specific strength in this approach is that all parts can be scrutinised and critically evaluated against observations. We can predict P(D|O, A, V) and compare that with the actual decisions made. We can predict P(V|O, A) and observe rankings of outcomes by actors. We can predict P(C) for each causal node using scientific literature and new studies.

In addition, because the modelling system conforms to internal consistence required by the probability theory, the apparatus can be used to identify inconsistencies in the inputs: if an actor supports a decision option that will lead to outcomes disliked by her, there is a reason to start looking for explanations for the behaviour: there may be an error or omission in the model, the actor may be unaware of what is known about the case, or she may have a hidden agenda. In any case, there is an alert that directs actions towards increased shared understanding.

This approach has been developed in THL for several years. So far, we have many theoretical and technical solutions developed so that the apparatus can be used in decision support in practical, real-life situations. There is no space o describe all important methods in detail. However, some of the most important innovations are described here.

Discussions are an essential part of societal decision making. Sometimes discussions are organised just to let people express their concerns, but there is no attempt to actually let it influence decision making. In a better situation, discussions can be summarised and general conclusions are made for the decision process; often they are heard at least to some extent. In this project, discussions are organised using pragma-dialectical argumentation theory (Eemeren and Grootendorst, ##REF). Discussants are guided to argue about specific statements, which are eventually accepted or rejected. In addition, the statements are expected to directly relate to a particular part of the decision diagram. This approach gives direct guidance to participants about which arguments are likely to be successful and which are rejected, thus effectively directing the contributions.

Bayesian probability theory is used to describe uncertainties and relations between issues (##REF BAYES). This branch of science has developed a lot during the recent years

Stakeholder judgement elicitation (Cooke and Flari ##REF)

Structured information objects (Tuomisto and Pohjola 2007 ##REF)

Modelling with structured objects (Rintala ym 2013 ##REF)

Open decision making practice (Pohjola ym 2013 ##REF)

Main tasks

Workpackage 1: Execution of decision support and assessments

• Leader: Jouni Tuomisto (adjunct professor)
• Personnel:
  • Hannu Komulainen (research professor): risks of mining and metals
  • Ilkka Miettinen (adjunct professor): risks and safety of drinking water
  • Päivi Meriläinen (PhD): QMRA
• Main tasks:
  • Build and execute impact assessments for case studies.
  • Build generic impact assessment models that can easily be used in new situations.
  • Develop and apply Bayesian approaches to describe decision situations (responsible: Leo Lahti)

Workpackage 2: Communications and influencing

• Leader: Kaarina Wilskman
• Personnel: ?
• Main tasks:
  • To communicate about the project and attract new participants
  • To manage stakeholder involvement and communication

Workpackage 3: Integration of existing practices and operations models --# : Onko oikea käännös toimintamallille? --Jouni 11:32, 11 September 2013 (EEST)

• Leader: Pasi Pohjola: Innokylä
• Personnel: Tapani Kauppinen: IVA, SOVA, ...

Workpackage 4: Integration of citizen-driven activities

• Leader: Leo Lahti
• Personnel: Sami Majaniemi,
• Main tasks:
  • To integrate existing citizen-driven activities into the policy processes in the project (Verkkodemokratiaseura, Kansanmuisti, Avoinministeriö, Sorvi)

Budget

• Duration: four years 1.9.2014 - 31.8.2018
• Rough budget per WP:
  • WP1: 1 full-time person for the whole duration ((50000 + 5000) * 4)
  • WP2: 1 half-time person for the whole duration ((25000 + 5000) * 4 )
  • WP3: 1 half-time person for the whole duration ((25000 + 5000) * 4)
  • WP4: No hired personnel, only consumables (10000 * 4)
• TOTAL: 480000 €

Introduction

Previous research has found that a major problem in the science-policy interface actually lies in the inability of the current political processes to utilise scientific knowledge in societal decision making (Mikko Pohjola: Assessments are to change the world – Prerequisites to effective environmental health assessment. Doctoral dissertation. THL, 2013. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-245-883-4). This observation has lead to the development of a pragmatic guidance for closer collaboration between researchers and societal decision making. The guidance is called Open Decision Making Practice and it was developed by National Institute for Health and Welfare (THL) and Nordem Ltd in 2013. The main points of the practice are listed below.

We have developed a method aiming at bridging the gap between science and policy. The idea is to offer a place, or more precisely a web-workspace, to share knowledge and learn from others. In the web-workspace both scientific knowledge and policy alternatives and objectives are systematically represented. The workspace does not replace the actual decision making and its processes. Instead, it improves the processes of decision support by offering practices and tools to describe any information relevant for a decision maker trying to find an answer to the key question: what would be a wise decision option to choose in this situation, when we want to achieve such-and-such outcomes?

The workspace is useful for decision making, if it serves the information needs of everyone involved in or affected by that decision. Specifically,

• the decision makers can find all information they need for the decision, with quality good enough for their needs,
• stakeholders find it a useful way to contribute and influence the decision,
• researchers can see that scientific knowledge is represented comprehensively and truthfully.

Societal decision making inevitably contains all kinds of human activities, including election campaigns, lobbying, TV discussions, negotiations, committee meetings, writing and reading of reports, priority setting, public hearings, and enthusiastic involvement. The decision support workspace does not attempt to cover all of this. Instead, it has a more specific role of organising and synthesising the information produced in or used by these activities.

The main advantage of the common workspace is that specific rules for improving the quality of information can be implemented within the workspace, even if they cannot be applied in the policy process itself. An example of such a rule is open criticism. In the workspace, it is possible to go into the very detail of defending or attacking a statement using all available scientific information. This is simply impossible in a TV debate. Thus, the workspace improves the making of science-based interpretations within a decision making process, but it cannot replace TV debates in raising public interest in a topic.

In a decision process with high stakes and open participation, an obvious question is: who decides? Who decides the winner of a scientific debate? Who decides whose valuations are used in selecting the best decision option? In addition to the problem owner who can define the question to be looked at, none of the participants has an authority over the others. Still, the workspace functions using a few principles. First, there are rules that must be obeyed, and often these rules reveal a clear winner of a debate even without an umpire. Second, sometimes conditional clarity is reached: given these valuations or premises, one conclusion is made, and given other valuations, another conclusion. Third, even fuzzy or unclear conclusions are informative, as they reduce false certainty in decision making. Rather than having an authority who can rule others, the work process actually needs moderators who guide participants to applying the common rules.

Because the rules of working, rather than a predefined authority, guide the conclusions of the work, it is crucial to have good rules. They should promote open participation, relevance of information, and truthlikeness of information all at the same time. The rules should be specific and practical. They should help to evaluate the contributions and organise and synthesise the information obtained. We will very briefly list different rules or methods that are applied in Open Decision Making Practice in order to achieve these objectives.

There is no room to describe the rules in detail, but each row in the table is based on years of scientific development and work. To our knowledge, this is the first time when these methods have been combined into a coherent whole and implemented in decision support.

The guidance focuses on the decision support part, although the whole chain of decision making from decision identification to decision support, actual making of the decision, implementation, and finally outcomes of the decision are considered during the whole process. The practice identifies four main parts of work:

• The decision maker publishes the objectives of the decision. This is used to guide all subsequent work.
• The execution of decision support is mostly about collecting, organising and synthesising scientific knowledge and values in order to inform the decision maker to reach her objectives.
• Evaluation and management of the work (of decision support and decision making) continues all the way through the process. The focus is on evaluating whether the work produces the intended knowledge and helps to reach the objectives.
• Interactional expertise is needed to organise and synthesise the information. This requires specific skills that are typically available neither among experts nor decision makers.

The execution of decision support may take different forms. Currently, the practices of risk assessment, health impact assessment, cost-benefit assessment, or public hearings all fall under this broad part of work. In general, the execution aims to answer these questions: "What would the outcomes be if decision option X was chosen, and would that be preferable to outcomes of other options?"

In Open Decision Making Practice, the execution strictly follows six principles. Each of them is sometimes implemented already today, but so far they have not been implemented systematically together.

• Intentionality: All that is done aims to offer better understanding to the decision maker about outcomes of the decision.
• Shared information objects: all information is shared using a systematic structure and a common workspace where all participants can work.
• Causality: The focus is on understanding the causal relations between the decision options and the intended outcomes.
• Critique: All information presented can be criticised based on relevance and accordance to observations.
• Reuse: All information is produced in a format that can easily be used for other purposes by other people.
• Openness: All work and all information is openly available to anyone interested. Participation is free. If there are exceptions, these must be publicly justified.

In THL, we have developed the workspace Opasnet that enables the kind of work described above (http://en.opasnet.org). We have also performed environmental health assessment in the workspace using probabilistic models that are open (and open source code) to the last detail. Most of the technical problems have been solved, so it is possible to start and perform new assessments as needed. However, we have also identified urgent development needs.

First, the proposed practice would change many established practices in both decision making and expert work. We have found it very difficult to convince people to try the new approach. It is clearly more time consuming in the beginning because there are a lot of new things to learn, compared with practices that are a routine. In addition, many people have serious doubts whether the practice could work in reality. The most common arguments are that open participation would cause chaos; learning the workspace with shared information objects is not worth the trouble; the authority of expertise (or experts) would decline; and that new practices are of little interest to experts as long as a decent assessment report is produced.

Second, there are many development needs in the interactional expertise. Even if there is theoretical understanding about how assessments should be done using shared information objects, little experience or practical guidance exists about how to do this in practice. The input data can be very versatile, such as a critical scientific review of an exposure-response function of a pollutant, a population impact estimate from an economic or environmental model, or a discussion in a public hearing. All of this data is expected to be transformed into a shared description that is in accordance with causality, critique, openness, and other principles listed above. Research, practical exercise, and training is needed to learn interactional expertise.

Hakemuslomake

• Hakijan nimi/ Hakijayhteisö/ Yhteyshenkilö: Jouni Tuomisto
• Toimi ja työpaikka: johtava tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Ympäristöterveyden osasto
• Oppiarvo (ja jatko-opiskelupaikka): LT, dosentti
• Osoite: THL, PL 95
• Puhelin: 0295246305
• Postitoimipaikka: 70701 Kuopio
• Sähköposti: jouni.tuomisto[at]thl.fi
• Tutkimuksen nimi: Avoimen päätösvalmistelun työkalutestaus

Tutkimuksen tavoite

Tavoitteena on muuttaa tutkimuksen ja päätöksenteon sellaisia käytäntöjä, jotka nykyään ehkäisevät tutkimustiedon käyttöä päätöksenteossa. Tämä tapahtuu tarjoamalla vaikutusarviointia ja sen työkaluja konkreettiseksi välineeksi kunnalliseen päätösvalmisteluun. Tämän saavuttamiseksi asetetaan neljä toiminnallista tavoitetta.

1. Kuntien kanssa testataan vastakehitettyjen vaikutusarvioinnin verkkotyökalujen käytettävyyttä. Työkalut painottuvat ympäristöterveyteen, esimerkiksi talousveden, pienhiukkaspäästöjen tai maaperän saasteiden terveysvaikutuksiin. Käyttökohteet ovat aiheisiin liittyviä esimerkiksi luvituksia tai kaavoitusprosesseja.
2. Vaikutusarviointityökaluja kehitetään käyttäjäystävällisemmiksi ja paremmin tarpeita vastaaviksi palautteen perusteella.
3. Suositellaan paremmin tietoa hyödyntäviä käytäntöjä osallistuville kunnille ja seurataan näiden käytäntöjen juurtumista. Erityisesti suositaan vakiomuotoisia käytäntöjä, joiten avulla tietoa on helppo jalostaa ja jatkokäyttää uusiin tarpeisiin.
4. Luodaan yhteisö tai ekosysteemi, jossa tutkijat, kuntien viranomaiset ja päättäjät sekä kansalaiset toimivat yhdessä vaikutusarviointien tekemiseksi ja lisäämiseksi kunnissa hyödyntämällä Innokylää, mediaa ja muita välineitä.

Näihin tavoitteisiin tähtäävän työn perusteella pyritään vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Mitkä ovat keskeiset esteet kunnissa vaikutusarviointien ja siihen liittyvien työkalujen hyödyntämiselle? Miten näitä esteitä voitaisiin vähentää?

Tutkimuksen merkitys kuntien kannalta

Hanke panee käytäntöön niitä menetelmiä, joita on kehitetty aiemmissa tutkimus- ja kehityshankkeissa päätösanalyysin ja päätösvalmistelun tuen osalta. Näitä ovat mm. EU-hankkeet Beneris, Intarese, Heimtsa ja Hiwate (yhdennetty ympäristöterveyden vaikutusarviointi, 2005-2011) Tekes-hanke Minera (2010-2013) ja STM:n rahoittama Tekaisu (Terveysvaikutusten arviointi osaksi kaikkea päätöksentekoa, 2012-2014). Hankkeissa on kehitetty a) menetelmiä, laskentamalleja ja verkkotyökaluja terveysvaikutusten arviointiin ja b) päätösvalmistelua tukevia käytäntöjä tieteellisen tiedon ja arvoarvostelmien paremmaksi huomioonottamiseksi. Menetelmät ja käytännöt auttavat kuntia ottamaan huomioon ympäristön aiheuttamat terveysvaikutukset omassa päätöksenteossaan. Lisäksi luotavan yhteistyöverkoston avulla kunnat voivat oppia toisiltaan tehokkaita toimintamalleja ja uusia tietoja. Viime kädessä työ tukee kuntien ympäristöterveysriskeihin liittyvää luvituksen tai suunnittelun päätösvalmistelua ja parantuneiden päätösten kautta vähentää ympäristöstä aiheutuvia terveyshaittoja kunnissa.

Käytännöt ovat yleispäteviä ja sovellettavissa myös moneen muuhun kuin ympäristöterveyteen liittyvään päätöksentekoon. Samoin kehitettävät työkalut on rakennettu yleispätevillä alustoilla, joiden avulla on mahdollista rakentaa samantapaisia uusia työkaluja myös muiden aihepiirien päätöksenteon tueksi aivan kuin legoista.

Työsuunnitelma (aikataulu, kustannuserittely ja rahoitussuunnitelma)

Hankkeen vastuuhenkilönä toimii johtava tutkija, dosentti Jouni Tuomisto THL:n Ympäristöterveyden osastolta.

Hankkeessa tutkitaan aiemmin kehitettyjen, kuntatason päätösvalmistelua tukevien työkalujen toimivuutta ja käytettävyyttä. Kaikki työkalut ovat verkossa toimivia ja avoimesti kaikkien käytettävissä.

Hankkeessa tehdään mainituille työkaluille käyttäjätestausta ja jatkokehitystä palautteen perusteella. Lisäksi annetaan ohjeistusta tiedon paremmaksi hyödyntämiseksi päätösvalmistelussa ja luodaan kuntatoimijoiden yhteisö, joka alkaa seurata, ohjeistaa ja jakaa tietoa ja käytäntöjä vaikutusarviointeihin liittyen.

Aikataulu

Työ toteutetaan vuoden 2014 aikana. Käyttäjäkokemusten selvitykset tehdään tammi-maaliskuussa. Tänä aikana myös etsitään käyttäjien joukosta ne kunnat, jotka ovat kiinnostuneet soveltamaan työkaluja omassa työssään ja osallistumaan niiden jatkokehitykseen. Tämä jatkuu syys-lokakuulle, jonka jälkeen työkalujen ja ohjeistusten käyttöä kartoitetaan kyselyllä. Loppuvuoden aikana kirjoitetaan artikkeli Ympäristö ja terveys -lehteen parannettujen työkalujen ja kehitettyjen käytäntöjen esittelemiseksi. Lehti on tärkeimpiä ympäristöterveysalan kunnallisten toimijoiden tiedonvälityskanavia Suomessa.

Käyttäjäyhteisön luominen jatkuu koko projektin ajan; yhtenä merkittävänä tapahtumana on toukokuussa 2014 järjestettävien Ympäristöterveyspäivien yhteydessä toteutettava työpaja, jossa työkaluja käytetään ja uusi käyttäjiä etsitään.

Kustannukset ja rahoitussuunnitelma

Hakemuksen liitteet (toimitetaan hakemuksen mukana sähköpostilla pdf -muodossa)

• Ansiolista heande:User:Jouni
• Arvosanat (aiemmista opinnäytetöistä) (ei relevantti)
• Tutkimussuunnitelma
• Suositus opinnäytetyön ohjaajalta (ainoastaan väitös-, lisensiaatin ja pro gradu –töissä) (ei relevantti)

Mikäli liitteitä puuttuu, emme käsittele hakemusta.

Tutkimussuunnitelma

• Haku: Kunnallisalan kehittämissäätiö 30.8.2013
• Hakija: johtava tutkija Jouni Tuomisto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

Johdanto

Tietoa ei käytetä yhteiskunnallisessa ja kunnallisessa päätöksenteossa niin tehokkaasti kuin pitäisi. Tämä koskee niin asiantuntijatietoa kuin ihmisten arvoja ja mielipiteitäkin. Ongelmaa on siinä, että asiantuntijat eivät osaa tuottaa tietoa hyödyllisessä ja helppokäyttöisessä muodossa. Mutta ongelmaa on erityisesti siinä, että päätösvalmistelun käytännöt eivät tue riittävästi avoimen tiedon käyttämistä ja että päättäjät eivät osaa sitä vaatia.

Jos tiedon käyttöä päätöksenteossa halutaan parantaa, on onnistuttava läpäisemään kaksoismuuri, joka muodostuu toisaalta päätöksenteon ja toisaalta asiantuntijatyön vakiintuneista, tiedon leviämistä estävistä käytännöistä. Pelkkä yhden muurin murtaminen ei riitä, koska jäljelle jäänyt muuri estää päättäjiä ja asiantuntijoita näkemästä sen takana olevia hyötyjä ja tarpeita. Niinpä he usein päätyvät pitämään käytäntöjen (varsinkin omiensa) muuttamista turhana. Välitön tavoitehan saavutetaan perinteiselläkin tyylillä, kun päätökset tulevat tehdyksi ja tutkimustulokset artikkeleina julkaistuksi. Mutta silloin jää näkemättä, mitä arvokasta lisätietoa päätösvalmisteluun tai hyötykäyttöä tutkimustuloksille olisi kaksoismuurin takana ollut.

Tilanteen parantamiseksi on esitetty muun muassa, että tieteellisten arviointien politiikkarelevanssia pitää lisätä (Perrings ym. 2011) ^[1] ja niissä pitäisi paremmin huomioida päätöksenteon todellisuus ja tarpeet sekä ei-tieteellinen ns. paikallinen tieto (Briggs ja Knight 2012, Hulme ym. 2011) ^{[2] [3]} . Tiedon politiikkavaikuttavuuden kannalta keskeisiä ovat kuitenkin myös päättäjien kyky ja valmiudet käyttää tietoa päätöksenteon tukena (Lankinen ym. 2012, Junnila 2012) ^{[4] [5]} . Tiedon hyödyntämiseen päätöksenteossa ei kuitenkaan ole tutkimuksessa paljonkaan kiinnitetty huomiota, vaan tiedon ja päätöksenteon tarkastelut ovat pääasiassa keskittyneet tiedon tuotantoon (Jones 2009) ^[6] . Tuoreessa ympäristöterveysarviointia koskevassa tutkimuksessa onkin esitetty, että tiedon vaikuttavuuden pullonkaulana ovat nimenomaisesti päätöksenteon tietokäytännöt (Pohjola 2012) ^[7] . Vaikuttava tietoon pohjautuva päätöksenteko siten edellyttää moninäkökulmaista, perusteltua ja käytännöllistä tiedon tuotantoa sekä tiedon tehokasta hyödyntämistä.

Laajaa näkemystä ja tietopohjaa tarvitaan etenkin ympäristöä ja terveyttä koskevassa päätöksenteossa sillä ne ovat keskeisiä asioita käytännöllisesti katsoen kaikille yhteiskunnan jäsenille. Ympäristön ja terveyden kannalta tärkeiden päätösten tueksi tarvitaankin sekä tieteeseen että arvoihin pohjautuvaa tietoa, joka palvelee päätöksenteon tarpeita ja ohjaa päätöksentekoa ja toimintaa kohti haluttuja vaikutuksia. Monet tällaiset päätökset tehdään kunnallisella tasolla. Esimerkiksi alueiden käytön suunnittelulla voidaan vaikuttaa merkittävästi mm. alueen asukkaiden arkipäiväisen elinympäristön tilaan, ympäristöstä välittyvään haitta-ainealtistukseen, arkiliikunnan määrään sekä viihtyvyyteen. Näin ollen ympäristöä ja terveyttä koskevan päätöksenteon tietokäytännöt erityisesti kunnallisessa päätöksenteossa ovat yksi keskeisistä kehityskohteista tiedon ja päätöksenteon vuorovaikutuksen edistämisessä. Talvella 2013 tehtiin kysely kuntien ympäristöterveydenhuollon toimijoille. Tärkeimpiä esiin nousseita kehitystarpeita oli päätösvalmistelun tukeminen helppokäyttöisiä työkaluja, ohjeistuksia ja tarkistuslistoja tuottamalla ja parantamalla, koska toimijoilla on vain vähän taitoa vaikutusarviointien hyödyntämiseen ja aikaa vieläkin niukemmin (Hyvönen ja Ilonen 2013) ^[8].

Tässä esitetään yleiskuvaus kehityshankkeesta ja sen toimintasuunnitelmasta, jolla tilannetta parannetaan. Hankkeessa parannetaan vastakehitettyjen vaikutusarvioinnin työkalujen käytettävyyttä erityisesti kuntapäättäjän näkökulmasta. Aluksi määritellään hankkeen näkökulmat ja sitten niiden kytkentä suunniteltuun työhön.

Otamme aiheeseen yksittäisen toimijan näkökulman, koska olemme huomanneet, että keskeiset periaatteet ja käytännöt ovat samat, olipa tuo toimija valmisteleva virkamies, luottamusmies, asiantuntija tai kansalainen. Toimijalle on tärkeää nähdä olemassaolevasta tietoaineistosta sen merkitys päätöksen kannalta. Ydinasiat kuuluvat johonkin näistä kolmesta luokasta ja vastaavat niiden kysymyksiin:

1. Päätökset: Mitä päätös- ja toimintavaihtoehtoja on olemassa ja valittavissa?
2. Syyt: Mitä ovat ja miten vaikuttavat ne tekijät, jotka muuttuvat päätösten seurauksena ja jotka saavat aikaan (tai estävät) toivottuja vaikutuksia?
3. Vaikutukset: Mitä vaikutuksia halutaan tai ei haluta tapahtuvan, eli mitkä ovat niitä tavoitteita, joilla on päätöksentekoon osallistuville arvoa?

Päätökset, syyt, ja vaikutukset kuvaavat syysuhteiden verkostoa, jonka ymmärtäminen on tarpeen rationaaliselle päätöksenteolle. Mainitut kolme kysymystä nostavat esiin kaikista asioista ne, jotka auttavat ymmärtämään tuota verkostoa.

Vastakehitetyt työkalut on rakennettu vastaamaan joissain tietyissä asioissa juuri noihin kysymyksiin. Esimerkiksi talousvesiriskejä tarkasteleva Vesiopas-malli sisältää yksityiskohtaista tietoa raakaveden ja vedenpuhdistuksen vaikutuksesta tuotettavan talousveden terveysriskeihin. Tapauskohtaisia tietoja malliin lisäämällä käyttäjä voi tarkastella eri puhdistustekniikoiden vaikutusta laatuun juuri sellaisessa vesijärjestelmässä kuin hänen kunnassaan on. Vesiopas siis sisältää valmiin kuvauksen monimutkaisesta syy-seurausverkostosta, ja sen avulla käyttäjä voi helposti arvioida eri päätösten vaikutusta vedenlaatuun.

Mainitut kolme kysymystä ohjaavat toimijaa sen tiedon käsittelyssä, jota hänellä on. Mutta entä se tärkeä tieto, joka on olemassa muttei nyt toimijan käytettävissä? Tätä näkökulmaa kannattaa tarkastella kahden uuden kysymyksen valossa:

1. Saaminen: Miten saan kaiken tarvitsemani tiedon?
2. Jakaminen: Miten jaan tietoni kaikille tarvitsijoille?

Nämä kysymykset liittyvät seurantaan ja ohjaukseen. Oma kokemuksemme ja myös jotkin tapauskuvaukset (Tuomisto, 2013) ^[9] osoittavat, että tiedon löytymiseen ja käytettävyyteen liittyvät tekijät ovat tyypillinen pullonkaula päätösvalmistelussa ja päätöksenteossa. Monet nykyiset tietokäytännöt periyvät ajattelusta, jossa tieto on tuotettu yhteen tarkoitukseen, eikä muiden tietotarpeiden palvelemista ole pidetty olennaisena tai ainakaan tärkeämpänä kuin tiedon omistus- tai salauskysymyksiä. Tämä ajattelu on alkanut muuttua laajemmin vasta big data -liikkeen myötä viime vuosina, eikä se ole vielä mennyt vallitseviin kaytäntöihin. (Mervis, 2012) ^[10]

Nuo kaksi tiedon saamiseen ja jakamiseen liittyvää kysymystä kuitenkin tarjoavat suoraviivaisen mittarin sille, hyödynnetäänkö päätösvalmistelussa tietoa tehokkaasti vai ei. Yleensä ne myös antavat selkeän osviittan vaihtoehtoisesta toimintatavasta: tieto voidaan jakaa sähköisesti mieluummin kuin paperilla, nettisivulla mieluummin kuin sähköpostilla ja tausta-aineistoineen mieluummin kuin vain tiivistelminä. Kysymysten näkökulmana on nimenomaan ihminen ja hänen työnsä, ja erityisesti tiedon rooli työssä. Siksi niitä voidaan käyttää vertailemaan erilaisia toimintatapoja tai työkaluja varsin suoraviivaisesti. Niitä käytetäänkin tässä työssä yhtenä työkalujen arvioinnin ja kehittämisen mittarina.

Nämä kaksi näkökulmaa, sisällöllinen ja toiminnanohjaukseen liittyvä, ovat olleet keskiössä, kun THL:n Ympäristöterveyden osastossa on kehitetty ympäristön terveysvaikutusten arviointia 2000-luvun alusta lähtien. Työ on tuottanut erilaisia katsauksia ^[7] (Pohjola ym., 2012) ^[11], osamenetelmiä (Pohjola ym., 2013) ^[12], menetelmätestausta (Sandström ym., hyväksytty) ^[13] (Pohjola ym. 2012b) ^[14] ja verkkotyötilojen ^[15] tai teknisten työkalujen kuvauksia ^[16].

Kysymykset kytkevät tiukasti yhteen toiminnan ja tiedon. Tässä tapauksessa toiminta on päätösvalmisteluun liittyvää työtä ja tieto on päätösvalmistelussa kerättävää ja erityisesti vaikutusarviointien muodossa päätöksentekoa tukevaa tietoa mutta myös päätöksen toimeenpanoon ja seurantaan liittyvää tietoa.

Nykytila

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) on useiden vuosien ajan kehitetty toimintatapoja ja tietojärjestelmiä, jotka osaltaan murtavat tiedon hyödyntämisen kaksoismuuria. Keskeisten toiminnallisuuksien esittely on tarpeen, koska ne mahdollistavat monia edistyneitä käytäntöjä mutta eivät ole yleisesti tiedossa. Tämä taustoitus siis auttaa ymmärtämään, miten haettava hanke rakentuu olemassaolevien mahdollisuuksien päälle.

Avoin päätöksentekokäytäntö (http://fi.opasnet.org/fi/Avoin_päätöksentekokäytäntö) on sosiaali- ja terveysministeriön (STM) rahoittamassa Tekaisu-hankkeessa (http://fi.opasnet.org/fi/Tekaisu) kehitetty toimintatapa, joka auttaa suuntaamaan päätösvalmistelua tehokkaasti tietoa hyödyntäväksi. Se myös tarjoaa rooleja eri toimijoille osallistua päätösvalmisteluun. Se pyrkii suoraan vastaamaan niihin tavoitteisiin, jotka on asetettu hallitusohjelmassa ("Ympäristöstä aiheutuvien terveyshaittojen arviointi otetaan osaksi kaikkea suunnittelua ja päätöksentekoa"), STM:n strategiassa (ympäristöterveys) ja THL:n strategiassa (vaikuttavuus ja tieteellisen tiedon käytettävyys). Avoin päätöksentekokäytäntö tukee myös tietohallintolain mukaista kokonaisarkkitehtuuriajattelua. Kokonaisarkkitehtuuri on johtamisjärjestelmä, jossa päähuomio on toiminnan ja sitä tukevan tiedon ja tietojärjestelmien yhteensovittamisessa.

Aiemmin kuvattujen näkökulmien lisäksi avoin päätöksentekokäytäntö rakentuu kuuden, työn tekemistä ohjaavan periaatteen varaan:

• tavoitteellisuus (jatkuva pyrkimys kohti päätöksentekijän määrittämää tavoitetta ja lopputulosta);
• kohteellisuus (kaiken tiedon kerääminen yhteen paikkaan kaikkien käytettäväksi ja jalostettavaksi);
• syysuhteiden kuvaus (erityisesti kuvataan päätöksen ja tavoitellun lopputuloksen välisiä syysuhteita);
• kritiikki (sallitaan kaiken tiedon kritisointi mutta vain tarkkaan rajatuin perustein);
• avoimuus (sekä jalostettavan tiedon että työskentelyn avoimuus); ja
• jatkokäyttö (työn tekeminen niin, että tulosten käyttö muihin tarkoituksiin on mahdollisimman helppoa).

Opasnet (http://fi.opasnet.org) on avoin ja vapaasti käytettävä verkkotyötila, johon voi kerätä ja jäsentää mitä tahansa päätösvalmisteluun liittyvää tietoa, erityisesti vaikutusarviointeja. Tässä hankkeessa tarkasteltavat työkalut ovat kaikki Opasnetissa (esimerkiksi talousvedestä http://fi.opasnet.org/fi/Vesiopas ja pienhiukkasista http://fi.opasnet.org/fi/Pienhiukkasvaikutukset). Käyttäjän näkökulmasta rajapintana on wikiympäristö, johon kuka tahansa voi perustaa oman vaikutusarviointinsa tai osallistua muiden sivujen parantamiseen kuten Wikipediassa. Se tarjoaa siis sen kohteen, jonne tiedot voidaan kerätä, jossa vaikutusarvioinnit voidaan tehdä ja josta ne kiinnostuneille löytyvät. Opasnetissa myös sovelletaan tiettyjä muokkaus- ja keskustelusääntöjä, joiden avulla voidaan sallia avoin kritiikki ilman, että tietorakenteet hajoavat tai kukaan pääsee kaappaamaan prosessia.

Opasnetin keskeinen piirre on vahva tuki vaikutusarviointien ja jopa alkuperäistutkimuksen tekemiseen. Verkkotyötilassa on joustava tietokanta, jonne voi tallentaa suuriakin tietoaineistoja, ja tehokas laskentaympäristö tiedon analysoimiseen ja määrälliseen mallintamiseen. Versionhallinta ja arkistointi tapahtuvat kuin itsestään työn ohessa, ja avoimen ympäristön ansiosta mallien ja vaikutusarviointien jakaminen ja lainaaminen on helppoa.

Koska avoimessa päätöksentekokäytännössä keskeinen toimintaympäristö on avoin internet, työskentelyyn voi kytkeä muita avoimesti jaettuja toiminnallisuuksia. Suomessa avoin yhteiskunta on edennyt harppauksin vireän ruohonjuuritoiminnan ansiosta, ja käytössä on lukuisia erilaisiin osatehtäviin rakennettuja toiminnallisuuksia ja sivustoja. Tässä hankkeessa luodaan yhteistyöverkostoa ja ekosysteemiä Opasnetin käyttäjien ja näiden muiden sivustojen käyttäjien välille, erityisesti Innokylän suuntaan.

Innokylä on sivusto sosiaali- ja terveydenhuollon käytäntöjen kuvaamiseen, parantamiseen ja jakamiseen muille. Sen toimintaperiaatteet muistuttavat läheisesti Opasnetissa sovellettavaa avointa päätöksentekokäytäntöä, ja siksi se terveyteen liittyvissä asioissa toimii hyvänä käytäntöjen levittämisen työkaluna ja yhteyskanavana terveydenhuollon toimijoihin. THL ylläpitää sivustoa, ja se on keskeinen kanava Kaste-ohjelman käytäntöjen levittämisessä.

Nykytilanne on siis se, että päätöksenteon parantamisen keinot ja välineet ovat parantuneet selvästi, ja myös kansalaisten asenteet alkavat edellyttää avoimempaa ja osallistavampaa yhteiskunnallista päätöksentekoa. Tällä saralla voitaisiin edetä nopeastikin, mutta tiellä ovat tutkimuksen ja päätöksenteon vanhat käytännöt eli alussa mainittu kaksoismuuri. Niinpä nyt on erityinen tarve käynnistää erilaisia hankkeita, joissa testataan jo kehitettyjä käytäntöjä ja työkaluja todellisilla käyttäjillä kunnissa ja parannetaan niitä käyttäjäkokemuksen perusteella. Samalla rakennetaan yhteistyötä nyt hajallaan olevien avoimen yhteiskunnan toimijoiden välille synergiaetujen saavuttamiseksi.

Tavoite

Hankkeen tavoitteena on muuttaa tutkimuksen ja päätöksenteon sellaisia käytäntöjä, jotka nykyään ehkäisevät tutkimustiedon käyttöä päätöksenteossa. Tämä tapahtuu tarjoamalla vaikutusarviointia ja sen työkaluja konkreettiseksi välineeksi kunnalliseen päätösvalmisteluun. Tämän saavuttamiseksi asetetaan neljä toiminnallista tavoitetta.

1. Kuntien kanssa testataan vastakehitettyjen vaikutusarvioinnin verkkotyökalujen käytettävyyttä. Työkalut painottuvat ympäristöterveyteen, esimerkiksi talousveden, pienhiukkaspäästöjen tai maaperän saasteiden terveysvaikutuksiin. Käyttökohteet ovat aiheisiin liittyviä esimerkiksi luvituksia tai kaavoitusprosesseja.
2. Vaikutusarviointityökaluja kehitetään käyttäjäystävällisemmiksi ja paremmin tarpeita vastaaviksi palautteen perusteella.
3. Suositellaan paremmin tietoa hyödyntäviä käytäntöjä osallistuville kunnille ja seurataan näiden käytäntöjen juurtumista. Erityisesti suositaan vakiomuotoisia käytäntöjä, joiten avulla tietoa on helppo jalostaa ja jatkokäyttää uusiin tarpeisiin.
4. Luodaan yhteisö tai ekosysteemi, jossa tutkijat, kuntien viranomaiset ja päättäjät sekä kansalaiset toimivat yhdessä vaikutusarviointien tekemiseksi ja lisäämiseksi kunnissa hyödyntämällä Innokylää, mediaa ja muita välineitä.

Näihin tavoitteisiin tähtäävän työn perusteella pyritään vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Mitkä ovat keskeiset esteet kunnissa vaikutusarviointien ja siihen liittyvien työkalujen hyödyntämiselle? Miten näitä esteitä voitaisiin vähentää?

Toteutus

Hankkeen vastuuhenkilönä toimii johtava tutkija, dosentti Jouni Tuomisto THL:n Ympäristöterveyden osastolta.

Hankkeessa tutkitaan aiemmin kehitettyjen, kuntatason päätösvalmistelua tukevien työkalujen toimivuutta ja käytettävyyttä. Kaikki työkalut ovat verkossa toimivia ja avoimesti kaikkien käytettävissä. Tutkittavat työkalut ovat

• Kaivosriskien arviointi ml. osamallit energiantuotannon ja pölyn päästöille
• Pienhiukkasten päästöjen leviäminen ja terveysvaikutukset
• Vesiopas: Raakaveden laadun vaikutus talousveden terveellisyyteen ja vesilaitoksen puhdistusmenetelmien rooli
• Metallialtistumisen terveysriskin kuvaus
• Energiantuotannon rakenne ja päästöt

Hankkeessa tehdään mainituille työkaluille käyttäjätestausta ja jatkokehitystä palautteen perusteella. Lisäksi annetaan ohjeistusta tiedon paremmaksi hyödyntämiseksi päätösvalmistelussa ja luodaan kuntatoimijoiden yhteisö, joka alkaa seurata, ohjeistaa ja jakaa tietoa ja käytäntöjä vaikutusarviointeihin liittyen.

Hankkeen alussa etsitään kullekin työkalulle käyttäjäkohderyhmä, jolle lähetetään pyyntö osallistua käyttäjäarviointiin. Kohderyhmään pyritään saamaan useista kunnista niitä henkilöitä, jotka omassa työssään tekevät päätösvalmistelua kuten luvitusta tai kaavoitusta ja jotka sen takia voisivat hyötyä ympäristöterveysvaikutusten tuomasta lisätiedosta. Käyttäjäarvioinnissa arvioidaan käyttäjäkokemusta, työkalun toimivuutta ja sen tarpeellisuutta käyttäjälle.

Tämän kartoituksen jälkeen käyttäjistä kerätään pienempi ryhmä, joka on kiinnostunut työkalujen jatkokehittämisestä käyttäjien tarpeiden perusteella. Kehitystyö tehdään hankkeen puitteissa, ja ryhmä seuraa ja ohjeistaa työn etenemistä. Tavoitteena on kehittää työkaluista sellaisia, että ne olisivat helposti käyttöönotettavissa missä tahansa asiasta kiinnostuneessa kunnassa vähäisellä ohjeistuksella.

Työkalujen kehitystyössä noudatetaan jatkokäytettävyyden periaatetta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että työkalut rakennetaan avoimen koodin ohjelmilla niin, että niitä voivat muut halutessaan kopioida itselleen tai jatkokehittää. Koko verkkotyötila on alunperinkin rakennettu sellaiseksi, että sen soveltaminen alkuperäisen aihepiirin (ympäristöterveys) ulkopuolella on paitsi mahdollista myös suoraviivaista ja suositeltavaa. Tavoitteena on samanlainen joustavuus kuin legopalikoissa, joista voi rakentaa rajattomasti erilaisia sovelluksia tarpeen mukaan.

Tämän pienemmän ryhmän kanssa tarkastellaan myös niitä päätösvalmistelun työprosesseja, joissa työkalua käytetään. Projektissa tarjotaan kunnille toimintaohjeita ja perehdytystä. Tavoitteena on kehittää päätösprosesseja siten, että ne vastaisivat paremmin avoimen päätöksentekokäytännön periaatteisiin.

Hankkeen loppupuolella selvitetään kyselyn avulla ohjeistuksen ja parannettujen työkalujen toimivuutta kunnissa. Tavoitteena on varmistaa, että hankkeen alussa tunnistetut ongelmat on saatu korjattua ja että jäljellejääneet haasteet on tunnistettu tulevia kehitys- ja tutkimushankkeita varten.

Esimerkkinä Vesiopas

Seuraavaksi esitellään esimerkkinä veteen liittyvien terveysvaikutusten arviointia ja sen kytkeytymistä testattavaan työkaluun Vesioppaaseen.

Talousveden laadun ja terveysvaikutusten seuranta kuuluu myös kuntien ympäristö- ja terveysviranomaisille. Talousveden laadun valvonta keskittyy tällä hetkellä lopputuotteen laadun monitorointiin, mikä on aina liian myöhäistä haitallisten terveysvaikutusten ehkäisemiseksi. Kuntatasolla ei ole ollut talousveden laadun seurantaan tarjolla työkaluja, joilla voitaisiin ennakoida mahdollisten erikoistilanteiden aiheuttamia terveysvaikutuksia, tai suunnitella tulevia vesisektorin investointeja terveysvaikutuksia silmällä pitäen.

Maailman terveysjärjestö WHO on lanseerannut vesiturvallisuuden parantamisen työkaluksi konseptin talousveden turvallisuussuunnitelmasta (Water Safety Plan, WSP). Siinä pelkän lopputuotteen monitoroinnin sijasta tarkastellaan koko veden tuotanto- ja jakeluketjua veden laatua uhkaavien tekijöiden tunnistamiseksi ja poistamiseksi. Kvantitatiivinen mikrobiologinen riskinarviointi (QMRA) on jo liitetty osaksi WSP:tä eräissä maissa, kuten Alankomaissa. Vesiturvallisuutta uhkaavien tekijöiden entistä parempi tunnistaminen QMRA-prosessia hyödyntäen voidaan jatkossa nähdä mahdollisuutena vesivälitteisten terveysriskien ennaltaehkäisemiseksi myös vesilaitoksilla Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee lainsäädäntöä näiden käytäntöjen juurruttamiseksi Suomeen.

Vesiopas (http://fi.opasnet.org/fi/Vesiopas) on uusi THL:ssä kehitetty verkkopohjainen työkalu juomaveden mikrobiologiseen riskinarviointiin. Työkalu auttaa vesilaitoksia arvioimaan vedenjakeluun liittyviä terveysriskejä nopeasti ja muodostamaan tilannekuvan juomaveden laatua uhkaavista tekijöistä. Vesiopas perustuu matemaattiseen riskinarviointimalliin ja QMRA:han. Vesilaitosten henkilökunta, tutkijat sekä kunnalliset ja valtakunnalliset ympäristö- ja terveysviranomaiset voivat hyödyntää Vesiopasta talousvedenlaadun tarkkailussa sekä ennakoivassa riskinarvioinnissa. Lisäksi Vesiopasta voidaan hyödyntää tulevan WSP:n yhteydessä, kun halutaan laskea riskin todennäköisyyksiä erilaisille kontaminaatio- tai vikatilanteille vesilaitoksella.

Vesiopasta on toistaiseksi käytetty työkaluna tutkimushankkeissa ja myös tutkimusyhteistyönä tehdyissä tapaustutkimuksissa. Kuitenkaan se ei vielä ole lyönyt läpi kunnan tai vesilaitosten työntekijöiden omana arviointi- tai suunnittelutyökaluna. Tässä hankkeessa pureudutaan tarkemmin käyttöönoton esteisiin ja pyritään ratkomaan ne.

Aikataulu

Työ toteutetaan vuoden 2014 aikana. Käyttäjäkokemusten selvitykset tehdään tammi-maaliskuussa. Tänä aikana myös etsitään käyttäjien joukosta ne kunnat, jotka ovat kiinnostuneet soveltamaan työkaluja omassa työssään ja osallistumaan niiden jatkokehitykseen. Tämä jatkuu syys-lokakuulle, jonka jälkeen työkalujen ja ohjeistusten käyttöä kartoitetaan kyselyllä. Loppuvuoden aikana kirjoitetaan artikkeli Ympäristö ja terveys -lehteen parannettujen työkalujen ja kehitettyjen käytäntöjen esittelemiseksi. Lehti on tärkeimpiä ympäristöterveysalan kunnallisten toimijoiden tiedonvälityskanavia Suomessa.

Käyttäjäyhteisön luominen jatkuu koko projektin ajan; yhtenä merkittävänä tapahtumana on toukokuussa 2014 järjestettävien Ympäristöterveyspäivien yhteydessä toteutettava työpaja, jossa työkaluja käytetään ja uusi käyttäjiä etsitään.

Kustannukset ja rahoitussuunnitelma

Kirjallisuutta

Linkkejä työkaluihin

• http://fi.opasnet.org/fi/Kohdekohtaisen_Minera-arvioinnin_esimerkkisivu
• http://fi.opasnet.org/fi/Pienhiukkasvaikutukset
• http://fi.opasnet.org/fi/Vesiopas
• http://fi.opasnet.org/fi/Terveysriskin_kuvaus
• http://en.opasnet.org/w/Energy_balance_in_Kuopio

See also

• Quasi-realism